Miten oppia kalligrafiaa? Mistä minä tietäisin!

Vaikka pidänkin kalligrafiablogia, minulla ei ole mitään hajua miten kalligrafiaa opitaan. Kaikilla kursseilla aina sanotaan, että taito kehittyy tekemällä jatkuvia toistoja ja harjoittelemalla ahkerasti.

En ole loputtomien toistojen ihminen. Punttisalillakin teen salitreenini hyvin pitkälle fiiliksen mukaan, hyvän treenin perusteet olen saanut lukuisilta personal trainereilta. Treenini ovat erilaisia mukaelmia saaduista ohjelmista. Teen täysillä, mutta yritän pitää harjoittelun hauskana.

Kurssit pakottavat istumaan alas kerran viikossa

Tänä syksynä opiskelin Antiikvaa ja Roomalaisia suuraakkosia Sarikan kurssilla. Tein töitä etätunneilla ja jaksoin jopa kikkailla vähän vapaa-ajallakin. Täysin määrämuotoiset kirjaimet eivät silti sytyttäneet, vaikka aidoissa kalligrafiatöissä on aina myös ilmaisuvapautta.

Vasemmalla alkeellista Antiikvaa ja muutama moderni harjoitus, oikealla todella alkeellisia suuraakkosia. Sarikan kurssit ovat ihania. Yleensä kurssit kestävät neljä iltaa Teamsissä. Jokainen sessio kestää puolitoista tuntia. Harjoittelu tekee aina hyvää ja harjoitusten jälkeen on euforinen olo.

Suurin opetus kursseista kuitenkin taisi olla, että minun on pitänyt kokeilla vähän sitä sun tätä, ennen kuin löysin oman lajini. Kun kokeilee vähän kaikkea, joku kirjasintyyppi alkaa tuntumaan enemmän ja enemmän omalta. Mitä enemmän kokeilee, sitä varmemmin oma laji löytyy.

Harjoitella voi aina. Kokeilin työpaikkaa, joka ei sopinut minulle lainkaan. Sinnittelin silti 10 viikkoa. Rauhoitin keskushermostoani kirjoittamalla ja piirtämällä vihkooni. Tein sitä aina puhelujen tai tylsien Teams -palaverien aikana. Tutkimusten mukaan piirtely auttaa muistamaan ja hahmottamaan asioita. Harvoin hajamielisestä piirtelystä tulee mitään suuria taideteoksia, mutta jotkut hahmotelmat voivat olla jonkun uuden tyylin, koristeen tai käsialan alku.

Tämän “teoksen” tein jonkun tylsän leffan seuraksi, jota avomieheni katsoi televisiosta eräänä perjantaina. Suunnitelmissa teoksesta piti tulla hieno. Inspiraatiota hain jostain TikTok -videosta. Ei tullut teosta, tuli harjoitelma. Ei haittaa yhtään.

Tärkeintä minun mielestäni harjoittelussa on se, että ei kadota intoaan piirrellä ja kirjoitella. Kalligrafia on minulle sitä, että rauhoitan hermostunutta ja stressaantunutta keskushermostoani keskittymällä ylikorostetun hitaasti piirtämään ohuita ja paksuja viivoja. YouTuben joogaohjaajani Sarah Beth aina sanookin; ei ole täydellistä harjoitusta. Paras harjoitus on tehty harjoitus.

Oma tyyli syntyy hitaasti ja jokaiselle sen löytyminen on kaikille vähän erilainen matka. Hain taas kirjastosta kolme kalligrafian perusteosta lainaksi. Edellisellä kerralla hahmotin niistä joitain yksityiskohtia, nyt kun olen taas vähän opiskellut lisää, sain niistä enemmän irti. Instagramista, TikTokista ja YouTubesta saa inspiraatiota ja ideoita teknisten oppaiden lisäksi.

Wikpedian mukaan intohimo on kiihkeä tunne tai vakaumus; pysyvä, voimakas halu tai sen kohde. Niin kauan kun kalligrafia ei ole minulle ammatti, toivon saavani ylläpidettyä intohimoani harjoitella. Joku järjestelmällisempi oppii varmasti nopeammin kalligrafian salat, mutta en ole koskaan jaksanut harrastaa pitkään mitään tylsää.