Valmiuslaki, poikkeustila, päivä 9.

Aloitan blogin. Aihe on selvä, mutta mitä tästä tulee, on vielä täysin epäselvää.

Osaanko opettaa miten rentouttavaa onkaan keskittyä jokaiseen viivaan ja rentoutua teokseen. Hengittää kynän terän liikkeen tahtiin. Piirtää pieniä ja isoja kaaria, epäonnistua, harjoitella ja lopulta saada kynän terästä sellaista jälkeä kuin haluaa. Sietää pieniä kauneusvirheitä ja julkaista välillä jopa vähän keskeneräistä.

Mutta kuten muutenkin juuri nyt elämässä; tunti kerrallaan, päivä kerrallaan ja maksettu lasku kerrallaan.

Kirjain kerrallaan. Mietelause kerralla ja postaus kerrallaan.

Jonain päivänä tulee kesä.