Harjoituksen alkuun pääsee millä tahansa kynällä ja paperilla

Rakastan hienoja papereita ja erilaisia kyniä. Olen ostanut erilaisia kyniä enemmän, kuin kenenkään on mitenkään edes etäisesti järkevää ostaa. Osa kynistä on ostettu lapselle aikoinaan, ja osa hamstrattu ihan viime aikoina Hobby Pointista, kirppareilta, Askarellista, Suomalaisesta Kirjakaupasta, Tiger of Swedenistä ja luoja tietää mistä.

Tasan ainoa asia mitä olen elämässäni hamstrannut on kynät, vesivärit ja paperit. Vessapaperia on kaapeissa nytkin riittävästi, mutta muita papereita ei koskaan lähellekään. Käytän raapusteluuni usein jopa kirjekuoret, sanomalehtien reunat ja pakkausten pahvipakkaukset.

Erityisten käsintekstaukseen tarkoitettavien kalligrafiakynien puute ei kuitenkaan estä harjoittelua. Postauksen lopusta löytyy yksinkertainen harjoite, jota voi tehdä vaikka lyijykynällä ja mainoslehdykän reunaan.

En kuvittele olevani mitenkään ammattimainen kalligrafi tai edes semisti pro. Enemmänkin intohimoinen harrastaja, jonka ympärivuorokautisen uppoutumisen käsinkirjoittamiseen mahdollisti freelancerinä tekemieni kirjoitustöiden väheneminen. Nyt haparoivasti aloitetussa blogissani voi seurata matkaani kohti täydellisyyttä. Olen lukenut useita teoksia ja tuijotellut tuntitolkulla instagramissa taitavampien tekijöiden videoita toivoen, että katsomalla niitä löysänä sohvalla, saisin siirrettyä ne kuin taikaiskusta lihasmuistiini.

Useimmiten kuitenkin se mitä kuvittelee saavansa aikaiseksi ja saa lopulta tuherrettua, on välillä kuin verrattavissa 5-vuotiaan piirustukseen Mona Lisasta. Harjoitellut olen kauppalistoja tehdessä, kalenteriin kirjoitellessa, tehnyt omia etikettejä lahjaksi itsesekoitettuihin pyykkietikkapulloihin, tehnyt omia lahjapapereita ja onnittelukortteja.

Kelly Klapsteinin Sivellintekstauksen taito on mielestäni oiva perusteos. Kirjan avulla olen opetellut aikoinani vahvennukset eli muistamaan mistä kohdasta viiva on paksumpi ja mistä ohuempi. Teosta löytyy hyvin varustelluista kirjakaupoista, nettikaupoista ja kirjastosta.

Tein Pinterestiin pari boardia, jossa voi käydä ihastelemassa inspiroivia kirjasintyyppejä ja kivoja harjoituksia. Käsinkirjoittaminen on välillä vähintäänkin yhtä turhauttava laji kuin pianonsoiton opettelu. Haluaisi osata soittaa konserttoja ja nippa nappa pystyy kissanpolkkaan. Pitää vaan välillä tyytyä siihen, että kissanpolkkaakin on ihan kiva soitella.

https://fi.pinterest.com/keatonesque/handwriting/

Instagram-tililtäni voi käydä katsomassa vanhoja harjoituksiani. Onnistunut teos vaatii satoja tunteja harjoitusta. Suurin osa harjoituksistani on ihan vaan paperinkeräyksessä.  Yllättävän moni silmää miellyttävä työ on näyttänytkin valokuvana täysin typerryttävältä ja paljastanut jonkun raastavan virheen, jota paljas silmä ei paljasta. Virheettömyyteen en pysty ikinä, mutta instagramiin en ole halunnut laittaa ihan kaikista surkeimpia.

https://www.instagram.com/handwrrittenhel/

Päivän harjoite:

Viivoita ihan tavalliselle aanelkulle viivoja noin sentin välein tai varasta lapsilta ruutupaperia. Viivojen tekemiseen voi käyttää ihan mitä tahansa suoraa reunaa.

Määrittele ensin se kulma, johon haluat kirjainten piirtyvän ja sitten vaan toistat perusvetoja ja kirjaimia kunnes et enää jaksa.

MUISTA HENGITTÄÄ VIIVAN TAHTIIN:

Itse aina hengitän syvään ennen kuin kosketan kynällä paperia ja visualisoin kirjainjonon päässäni. Tarkastan myös ennen aloittamista, että hartiani ovat rennot. Keskittyminen kaariin ja kirjaimiin vähentää poikkeustilaan liittyvää ketutusta ja visualisointi helpottaa harjoitusten siirtymistä lihasmuistiin.

Harjoitus tekee mestarin.
dav