Mustia ajatuksia ja duunia
Joskus kiire ja suru iskee kuin yllätyshyökkäys poikittaisella pesäpallomailalla hampaisiin. Rumasti, täysillä ja tajuttomaksi.
Olen kirjoittanut korona-aiheisia uutiskirjeitä uudelle asiakkaalle. Onnistuin lähettämään aivan keskeneräisen kasaan hätäisesti kursitun raakileen, jota en tekisi normaalisti ikinä. Suru vie keskittymiskysyn. Se on tutkittu fakta. Surua aiheuttaa nyt näköalattomuus ja taloudellinen epävarmuus. Kököttäminen loputtoman yksin tuntuu juuri nyt lohduttoman lopulliselta, vaikka järki sanookin, että emme jään tämän vangiksi ikuisiksi ajoiksi.
Kävin eilen kaupungilla ostamassa Rembrandtin metallivärejä leikittäväksi, kun säästelen omenanvihreää kimallenappiani kalligrafiaharjoituksiin. Kaupunki oli täysin kuollut. Rakkaan pizzerian kohdalla aloin itkemään lohduttomasti. Kun oli pieni, kävimme isäni kanssa siellä usein. Säikähdin, että mitä jos pizzeria ei selviäkään tämän yli. Mitä jos lempiravintolani ja liikkeeni eivät olekaan kohta enää olemassa.
Vuokramökkimme nuori isäntäkin soitti tänään. Vanha isäntä oli siirtynyt ikuisiin metsätöihin. Veti hiljaiseksi sekin. Taisin tirauttaa muutaman kyyneleenkin. Suru kulkee aaltoina. Välillä tuntuu huolettomalta ja kevyeltä, välillä lohduttomalta ja raskaalta. Freelancerinä ja yksinhuoltajana kadehdin pohjattomasti kahden palkansaajan perheitä. Teen joka välissä musteharjoituksia. Ne vievät ajatukset pois kaikesta.
Kyn pyörittelee kynää, yrittää painaa oikeissa kohdissa ja liukua kevyesti toisissa kohdissa, ei voi keskittyä mihinkään muuhun.
Se oli lopulta lennokkain, vaikkei ehkä kimaltelevin tai kaunein.
Harjoitus:
Miltä sinun logosi tai nimikirjaimet näyttää?
Related Posts
About The Author
Kalligrafiaa Anna K.
Freelancer copywriter, joka rakastaa mietelauseita, runoja, värejä, valokuvaamista ja käsinkirjoitettuja tekstejä. Elämä on tässä ja nyt. Poikkeustilan myötä elämä on siirtynyt hulahulavanteen pyörittämiseen kerrostalon pihalla ja hengailuun netissä.
