Poikkeustila päivä 39.
Kevät keikkuen tulevi.
Välillä sataa räntää, välillä ihana aurinko lämmittää keväisellä voimalla. Voikukat kukkii.
Maailma on hiljainen ja odottaa hengitystä pidättäen. Istun työhuoneella ja näpertelen. Suurin osa käsinkirjoitetuista jutuista tuntuu epäonnistuvan.
Joku kirjain on ruma jostain kohtaa tai tulee joku odottamaton suhru. Usein moni teksti näyttää paljaalle silmälle aika hyvälle, mutta valokuvat ovat armottomia. Ne sietävät vain täydellisyyttä.
Miten kestää elämää neljän seinän sisällä kun kirjastoon tai kaljalle tai töihin ei voi karata.
Harjoitus:
Opin mindfullnessharjoituksista tällä viikolla, että tietoisuusharjoitukset auttavat myös tarkkaavaisuuden hallinnassa ja tunteiden säätelyssä. Yritän suhtautua jokaiseen kirjaimeen kuin se olisi täysin ainutkertainen. Harjoitusta voi tehdä vain parikymmentä minuuttia kerrallaan. Muuten ei vaan jaksa keskittyä ja tulee äherrettyä sutta ja sekundaa.
Viikonloppua. Pysykää järjissänne, te oman elämänne sotkijat.
Related Posts
About The Author
Kalligrafiaa Anna K.
Freelancer copywriter, joka rakastaa mietelauseita, runoja, värejä, valokuvaamista ja käsinkirjoitettuja tekstejä. Elämä on tässä ja nyt. Poikkeustilan myötä elämä on siirtynyt hulahulavanteen pyörittämiseen kerrostalon pihalla ja hengailuun netissä.
