Kesä meni, lomat jäi pitämättä

Kesälomat on nyt pitämättä, hääkalligrafiakurssini on hyvin pitkälle valmis ja myin juuri käsintehtyjä kortteja paikalliseen lahjatavaraliikkeeseen. Viereiseen kahvilaan olen luvannut järjestää kalligrafiaillan kahvilan asiakkaille ja ensimmäinen kalligrafiatauluni on tilattu ja tehty. Asiakas halusi minun kirjoittavan: “Täällä asuu rakkaus.” Haluan tehdä sen vielä kerran. Ensimmäinen oli ihan vain hahmotelma. Toisesta kierroksesta tuli ylityöstetty. Ehkä kolmas kerta toden sanoo.

Kalligrafia on täydellisyyteen pyrkijän vitsaus, koska kalligrafia ei voi koskaan olla täydellistä. Printteri on täydellinen, käsintehdyssä on aina joku pikkuvirhe.

Syksy on kulman takana

Markkinoinnin asiakkaani ovat tulleet lomilta ja sisällöntuotannon ja markkinoinnin tilauskantani elpyy hitaasti. Rahat on loppu ja työhuone on täynnä askartelutarvikkeita. Miksikään uskomattoman menestyneeksi liiketoiminnaksi tästä ei vielä ole. Parilla käsintehdyllä kortilla, jotka myyn paikalliseen kauppaan saan vasta paikattua hulvattomia ostoksiani Temperasta, joka suureksi kiusakseni muutti samalle saarelle.

Vähän on nyt takki tyhjä, joten saa nähdä mitä tästä seuraa. Jotenkin epäilen, että kohta ollaan taas lukittuna jonnekin, joten eiköhän tässä saa taas ”lomailla” eli pyöritellä kippuroita ja käppyröitä musteella. Kalligrafia on minulle pakopaikka nykyään. Joku defenssimekanismi kaikkien surkeiden uutisten keskellä. Kun tuijottaa silmä kovana käden kiermuroita, ei paljon tylsä maailma häiritse tai päätä pakota.

• 

• 

• 

Miksi minä haluan opettaa?

Olen miettinyt viime aikoina, että miksi haluan opettaa kalligrafiaa. Enhän osaa sitä vielä itsekään. En ainakaan niin hyvin kuin voisin. Olen lukenut tusinan verran kirjoja aiheesta ja selannut paria kymmentä. Katsonut instagramissa tuhansia malliesimerkkejä, youtubesta tutoriaaleja ja kokeillut kaikkea vähän tehottomasti, huvitellen ja aivan täysin epäjärjestelmällisesti. Olen käyttänyt välineitä väärin, ostanut sopimatonta paperia johon muste on levinnyt, käyttänyt värejä, jotka eivät pysy paperilla ja tuhlannut satoja sivuja paperia.

Ehkä syy on se, että kalligrafia on niin hauskaa, että haluan muidenkin pitävän hauskaa. Parastahan olisi, että muut oppisivat paremmaksi kuin minä.

Tosiasia on vaan se, että kursseja ei oikein ole. Marika Keski-Ketelän kurssit lusin jo. Kerratahan niitä voisi loputtomiin ja aina oppisi jotain uutta.

Tessi Ranta-ahon kursseille olin menossa Kansalaisopistoon. En ehtinyt edes aivastaa, kun kurssi oli täynnä.

Ilmoittauduin Kalligrafiastudion viikonloppukurssille ja toivottavasti opin lisää. Lupaan kertoa kokemuksistani täälläkin.

Miten opin?

Olen kauheasti miettinyt, että miten minä opin koko ajan lisää. Tein viime viikolla harjoitukseksi uudenlaisia kirjaimia. Taas napsahti jotain paikoilleen. Opin ihan uusia tapoja pyöritellä kirjaimia ja tehdä yhä vain nätimpiä.

Tajusin taas vielä vähän enemmän miten saan ihan uuden näköistä ja entistä upeampaa jälkeä ja mikä muutamissa hankalissa kirjaimissa menee jatkuvasti pieleen.

Hääkalligrafian kursseillani opetan, että: listen, think, act. Lue artikkeli, sisäistä hetki ja matki sitä mitä minä olen tehnyt. Se miten minä olen oppinut on sekalaisia yksityiskohtia sieltä ja täältä.

Saattaa olla muitakin tapoja. Minulle toimii tämä. Vähän kuin olisi yhden raajan telinevoimistelija. Toistoa, toistoa. Jaksaa, jaksaa. Välillä vähän uusia kujeita ja uusia yhä hurjempia temppuja. Isompia kiehkuroita ja tarkempaa jälkeä.

Youtuben lempparikanaviani aiheeseen liittyen ovat:

Kirsten Burke – The Modern Calligraphy Co

Crooked Calligraphy