Osa 6. Uskomattoman upean jäljen mahdollistava mustekynä

Mustekynä vaatii vähän (paljon) harjoitusta.

Mustekynä on klassikko ja kaiken vaivan arvoinen. Sillä voi tehdä tummille pohjille metallinhohtoisia kirjaimia tai käyttää kaikkia värejä maan ja taivaan välillä. Omia suosikkejani on valkoinen guassi tummalla pohjalla.

Finetecin metallivärejä saa kaikissa mahdollisissa väreissä ja niillä saa upeaa jälkeä. Moni muukin riittävän pigmentoitu väri toimii valtavan hyvin. Nappeja saa parilla eurolla ja ne ovat yllättävän riittäviä. Tuubeissa on myös valtava valikoima eri värisiä kultia ja kupareita sekä metallivärejä.

Musteen lisäksi voi käyttää erilaisia metallivärejä ja harjoitellessaan vaikka vesiväriä, vaikka se ei liu’ukaan kovin nätisti.

Perusteista

Mustekynä tarvitsee pohjaksi mahdollisimman liukkaan ja tasaisen pinnan. Itse käytän Colotech Coatedia harjoitteluun, jota saa Suomalaisesta kirjakaupasta. Laserpaperi Xerox Colotech+ on kiiltävää ja hyvin tasapintaista.

Terän asento on kaiken a ja o. Toinen on se, että terä on aina käytettäessä riittävän kostea, mutta ei liian kostea. Kuiva terä ei liu’u, liian kosteasta terästä jää ruma lätäkkö.

Teristä

Teriä on useita erilaisia ja niitä saa tarvikekaupoista useita erilaisia. Terät ovat halpoja, niitä saa muutamalla eurolla kappale. Itse aloittelijana tykkäsin kovasti ns. sormiterästä, mutta nyt käytän pehmeitä ns. hiusteriä. Jos haluaa opetella musteterän käyttämisen oikeaoppisesti, kannattaa käyttää hiusterää. Jos taas haluat vain saada häämatskut valmiiksi, käytä mikä omalle kädelle parhaalta tuntuu.

Kirjoitan välillä nopeasti ja välillä hitaasti. Hitaasti on helpompi hallita käpäläänsä, nopeasti syntyy lennokkaampaa. Molempia kannattaa kokeilla. Oma kalligrafia tyyli syntyy erilaisista testeistä, kokeiluista ja harjoittelusta.

Eri terillä ja pidikkeillä käsiala lähtee aina vähän eri tavalla. Terät on halpoja, joten kannattaa ostaa muutama kerrallaan. Kokeilemalla löytyy oma terä. Millä tahansa kalligrafiaan tarkoitetulla hiusterällä on hyvä aloittaa.

Oblique penin eli olkavarsiterän etu on se, että siinä terä on automaattisesti oikeassa asennossa. Kynä näyttää pelottavalta ja hankalalta, mutta muutaman minuutin harjoituksella oppii keskittymään kynän terään ja unohtaa, että sillä kirjoitetaan vähän niin kuin kulman takaa.

Kun oblique peniä on hetken käyttänyt, siihen tottuu. Oman kynäni olen ostanut neljällä eurolla Temperasta. Se on tylsää mustaa kiinalaista muovia, mutta aivan riittävän hyvä. Kyse ei ole hienosta kynästä, vaan harjoittelusta.

Aloittaa kannattaa kokeilemalla, että saa yleensä ottaen mustetta paperille. Se vaatii vähän harjoitusta. Alas paksulla viivalla, ylös ohuella.

Tiskaa terät

Ensimmäisenä terä pestään tiskiaineella tai käsisaippualla. Sen jälkeen suosittelen harjoittelemaan, että terällä saa yleensä ottaen tuhrattua minkäänlaisia viivoja. Kun terän haarat aukeavat, jälki on leveää ja kevyellä painalluksella jälki on ohutta. Parin tunnin harjoittelulla on helppo oppia ohuen ja paksun viivan vaihtelut. Käsi kannattaa aina lämmitellä, että se tottelee aivoituksia.

Ylös ohuella. Silloin terä on kiinni.

Käytä sivellintä

Muste tai väri on helpointa sipaista koko terän pituudelta siveltimellä. Jos terää dippailee väripurkkeihin, terä kerää helposti liikaa väriä ja tekee pienen lammikon paperille, joka pilaa koko homman. Kaikille käy niin, että muste loppuu kesken kirjaimen. Se kuuluu asiaan ja mustekynällä pystyy jatkamaan hienosti siitä mihin jäi.

Ole itsellesi armollinen, mustekynä tarvitsee ainakin muutaman illan harjoitukset. Paperipisteestä saa alakoulusta tuttuja kirjoitusvihkoja, joita myydään kaikissa paperikaupoissa ja Tokmannilla. Söstrene Grenestä saa Paperwork -nimisiä notebookkeja, joissa on riittävän tiivis pinta harjoitteluun.

Alas paksulla. Paksua viivaa syntyy kun terä on auki. Riippuu terästä kuinka paljon terää pitää painaa, että terä aukeaa ja liukuu nätisti.

Kaunokirjoitus

Musteella useimmiten kirjoitan kaunokirjoitusta, joka nousi suureen suosioon 1800-luvulla, tankattiin peruskoulussa päähäni ja katosi ilmeisesti jossain välissä opetussuunnitelmasta.

Iltasanomat on julkaissut koulussa opetettavien kirjaimet artikkelissaan. Itse käytän kirjoittaessani näköjään 1931 julkaistuja kirjaintyyppejä, mutta se johtuukin siitä, että olen vanha ja haluan kirjoittaa vanhanaikaisesti, koska se viehättää eniten vanhoja silmiäni.

Käy tsekkaamassa miten Suomalainen peruskoulu on murhannut kaunokirjoituksen. Näitä on hyvä käyttää malleina.

Facebookin livevideoilla tulen näyttämään miten pitää kynää, miten piirtää kirjaimia ja miten oppii parhaiten. Alle tein jo ensimmäisen videon. (Oikea tie oppimiseen on harjoittelu!)

Nikkon terästä lähtee keskipaksua jälkeä ja sen on pehmeä eli terät aukeavat kohtuullisen helposti, eikä kynää tarvitse painaa yhtä paljon kuin kovissa terissä.

Käy tsekkaamassa ihania kalligrafiatarvikkeita.

Omat tarvikkeeni olen enimmäkseen tilannut Suomen Taidetarvikkeesta, jossa on loistava palvelu.

Teräni olen taas ostanut Temperasta, koska se on taas ihan työhuoneeni vieressä. Terät eivät paljon maksa ja niitä saa myös hajotettua, joten suosittelen ostamaan samantien pari.

Saa harjoitella

Jos haluat opetella kirjoittamaan kaunoa jo nyt, oheisesta linkistä löydät valtavan määrän erilaisia ilmaisia harjoituksia, joita tehdä.

Muista:

Terä pitää pestä ja kuivata jokaisen käytön jälkeen. Muussa tapauksessa se ruostuu.

Lisää harjoituksia on tulossa Facebookkiin.

Seuraavaan artikkeliin. Osa 7. Tussit ja Tombowt